One Man Fight

Anvar Suviniitty lähti Dagestaniin Khasavurthiin kolmeksi viikoksi leirille. Iso päätös. Onhan tämä koronajuttu jokaisen tiedossa. Riski oli kuitenkin otettava, jos haluaa olla kilpailukykyisessä kunnossa kevään olympiakarsintaturnauksessa. Anvarin päätöstä helpottaa varmasti se, että tuleva kausi tulee olemaan viimeinen huipulla. Suomen kansalaisuuden viimeinkin saaneen painijan unelma on vain muutaman stepin päässä.

Hetken voisi miettiä miksi siihen kansalisuuteen meni 10 vuotta, kun samaan aikaan joku ampuhiihtäjä saa sen 4:ssä vuodessa. Mutta ei satsata siihen sen enempää voimia, vaan todetaan tilanne ja se, että kenellekään ei taida jäädä epäselväksi kuinka merkittävä asia Anvarille on Suomen kansalaisuuden myötä tullut mahdollisuus edustaa maatamme arvokisoissa, olympiakarsintaturnauksissa ja mahdollisesti myös olympialaisissa, mikö onkin unelmoinnin loppuhuipentuma.

Moni nuori miettii aina silloin tällöin, onko hommassa järkeä. Treenata kaksi kertaa päivässä ja mihin. Anvarille tämä asia on helpompaa – ura alkaa olla loppupuolella ja maali häämöttää. Nyt on selkeä maali johon tähdätään. Se on lähellä, siihen jaksan, siihen jaksan panostaa kaikkeni.

Eittämättä Anvar miettii, että jos olisi saanut kansalaisuuden 5-7 -vuotta aikaisemmin, kun oli ehkä paremmassa kunnossa kuin nyt. Mutta nyt on kuitenkin helpompi laittaa itsensä lopullisesti likoon. Ehkä taktinen osaaminen kuittaa joitakin vuosia.

Anvarin sarja on 57kg, koska 61kg ei ole olympiasarja. Siinä on toinen vastustaja voitettavaksi. Seuraava olympiasarja 65kg on auttamattomasti liian kova nykyisin 64kg painavalle Anvarille. Sarjaan painonpudottaminen pitää testata tammikuun UWW turnauksessa. Sitten olemme viisaampia, miten tässä projektissa tulee käymään.

Se että urheilija ottaa virkavapaata työstään tämän ikäisenä ja satsaa vuoden täysillä unelmaansa on kunnioitettavaa ja toivomme sen vuoksi projetille vihreää valoa ja menestystä. Seura on takanasi kaikessa !!!

Tulemme raportoimaan Anvarin tekemisiä matkan edetessä. Samalla Anvar ottaa selvää nuorempien painijoidemme mahdollisuuksista leireillä jatkossa Dagestanissa. Latvialaisethan ja moni muu käy siellä 2-3 kertaa vuodessa. Miksei myös me. Dagestan on vapaapainin kehto maailmassa. Ollakseen järkevää matkustaa sinne leirille, on oltava hyvä harjoittelupohja. 6-10 kotimaan leiriä ongelmitta ja täyspainoinen kotiharjoittelu.